Mielen hyvinvointi

Posted By on Maa 5, 2017 | 0 comments


Kävelin yhtenä iltana ulkona. Talvivaatteissa. Havahduin siihen, että ulkona oli kova meteli. En nähnyt ulkona muita. Vain minä ja talvivaatteeni. Talvivaatteiden kahinan ja lumen narskunnan lisäksi meteli muodostui mieleni metelistä. Pysähdyin. Usean kerran vaan hengittämään. Tämän on loputtava.

Mielellä on usein asiaa ja se on oiva työkalu arjessa, asiat tulee hoidettua. Joskus mieli voi kuitenkin käydä ylikierroksilla, näin itselleni kävi. Elämäni oli myllerryksessä (siitä asiasta lisää edellisessä blogikirjoituksessani Koti – siellä missä sydän). Olin hämillään mitä on tapahtunut, mitä teen seuraavaksi ja miltä minusta tuntuu. Mielessäni oli suuri meteli. Suuressa metelissä on vaikeaa tehdä päätöksiä. Koin myös olevani tunteita täysi, mikä teki mieleni vielä kiireisemmäksi. Tunteita ei kuitenkaan voi, ainakaan kovin pitkälle käsitellä mielen kautta – vaan ne tunteet tulee tuntea.

Olen tutkinut miten omaan hyvinvointiini vaikuttaa mieleni hiljeneminen ja sitä kautta saavutettava tietoinen läsnäolo. Puhun artikkelissani mielen hiljentämisestä, mikä mielestäni johtaa edellä mainittuun asiaan.  Lähes kaikki tekeminen voi olla tietoista, läsnäolevaa, meditatiivista tai miksikä sitä haluaa kutsua. Muistan ystäväni sanoneen, että jopa tiskaaminen voi olla meditatiivista, tietoista läsnäoloa harjoittavaa. Kyllä, niin voi. Mielen hiljentäminen ja tie kohti sitä, voi olla paljon laajempi asia kun meditoiminen.

wintry-2068298_1920

Kohti läsnäolevaa arkea

Uskon läsnäolemisen haasteen olevan modernin yhteiskuntamme luoma asia, mitä esiintyy erityisesti kaupunkilaisilla. On kiirettä, paljon asioita mitä tulisi hoitaa ja täytyy olla niin sanotusti tehokas. Kaupungin äänet, virikkeiden paljous ja mahdollisesti jo lapsuuden kodissa opitut toimintatavat – ja mielen soppa on valmis. Ei ihme, että on haastavaa olla joskus läsnä. Sen kuinka olla tietoinen ja nauttia läsnäolevasta hetkestä, voi tavoittaa monella tapaa.

Antautuminen. Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita niin sanotusta itsensä kehittämisestä, ovat usein tietoisia läsnäolon merkityksestä elämäämme. Läsnäolo nimittäin vaikuttaa suoraan hyvinvointiimme. Kuinka sitten olla läsnä? Suuri osa läsnäoloa on mielestäni antautuminen siinä hetkessä olemiselle ja tätä ei voi suorittaa. Ajatellessaan ”nyt päätän olla läsnä ja mieleni hiljentyy” ja lähtiessään niin sanotusti suorittamaan läsnäoloa, harvoin toimii – nimittäin mieltä ei voi kontrolloida hiljaiseksi. Läsnä voi olla lähinnä antautumalla.

Syöminen. Kuinka mielesi voi ollessasi nälkäinen? Puhutaan paljon läsnäolosta ja sen merkityksestä, mutta kuinka se onnistuu silloin kun et ole syönyt tai juonut. Koetapa esimerkiksi seurata teatteriesitystä nälkäisenä tai janoisena, voin sanoa, että se on vaikeaa. Kerran päädyin extempore katsomaan tanssiesitystä ollessani menossa töistä ruokakaupan kautta kotiin. Muistan ajatelleeni esitystä seuratessani muun muassa sitä, kuinka kauan esitys kestää ja olisiko eteiseen jääneessä ruokakassissani jotain sellaista ruokaa, mikä olisi valmis napattavaksi esityksen puoliajalla. Eli läsnäolossa, kuten monessa muussakin asiassa perustarpeet ensin kuntoon.

Uni. Perustarpeista pääsemmekin uneen ja sen merkitykseen. Monet huomaavat, että on helpommin levoton tai pinna ei niin sanotusti kestä pitkään, kun on nukkunut huonosti. Ja tällöin mieli ”hyppii” holtittomasti ilman määränpäätä. Toki toisilla käy päinvastoin ja mieli hiljenee väsyneenä, kun tulee viimein päästää irti kontrollista ja/tai sen tarpeesta. Ensimmäisenä tulee mieleen pienten lasten vanhemmat eli eikun auttamaan toisiaan mahdollisimman hyvän yöunen (ja päiväunien) suhteen, siitä kiittää koko perhe.

Lämpö. Itse olen kylmän herkkä ja huomaan tulevani helposti kiukkuiseksi, mikäli esimerkiksi ikkunat vetää. Kylmissäänkin voi olla läsnä, mutta se voi olla helpompaa ollessa lämmin ja mukava olla. Kylmissään keho voi mennä myös jumiin, kun jännittää lihaksia –  näin mielikin voi mennä niin sanotusti jumiin ja silloin on haastavampi olla. Lisäksi toisen ihmisen läheisyydestä tuleva lämpö ja kosketus voi mukavasti palauttaa tähän hetkeen, kokeile vaikka. Tehdään siis olomme mahdollisimman mukavaksi.

Liikkuminen. Liikkuminen hiljentää kiireistä mieltä ja voi palauttaa hetkeen mitä elät. Kun kehossa on paljon energiaa niin mielelläkin on enemmän energiaa – nimittäin pyöritellä asioita. Liikkuessaan mieli voi kirkastua, ikäänkuin kuin hien ja liikunnasta tulevan mielihyvän kautta jäisi osa mielen murheista matkan varrelle. Tanssiminen on myös hyvä liikunnan kuin mielen hiljentämisen keino. Tanssi voi tapahtua yksin kotona tai julkisella paikalla toisen kanssa tanssien, mikä vaan toimii sinulle. Olen huomannut venyttelyn hiljentävän ja rauhoittavan mieltä. Kuin kehon lihasten vapautuessa mieli tekisi samoin. Mikä on ymmärrettävää, koska onhan ihminen kokonaisuus ja lihasten ollessa kireällä, mielikin on helposti kireänä. Ratsastaminen on myös hyvä liikuntamuoto, mikä hiljentää mieltä. Siinä yhdistyykin moni asia – eläimen kanssa oleminen, raitis ilma sekä liikunta, se vaatii myös keskittymistä, mikä hiljentää mieltä jo itsessään.

Eläinten kanssa oleminen. Eläimet elävät tässä hetkessä. Opettajani kertoi joskus mieleenpainuvan esimerkin. Kun lavalla on tanssija ja sinne tepastelee yllättäen kissa kaveriksi, miksi kaikki katsovat tuota kissaa. Sillä kissa on täysin tässä hetkessä. Eläinten kanssa oleminen palauttaa hyvin tähän hetkeen, sillä eläimet osaavat sen taidon ja opettavat sitä samalla meille.

Raitis ilma ja valo. Kaikki tietää tunteen kun seinät meinaa kaatua päälle – ja päästessään ulos toteaakin kaiken olleen ihan hyvin. Luonto, sen valo ja raitis ilma tekee meille hyvää ja aivotkin riemastuvat saadessaan happea. Lisäksi ulkona saa aurinkoa, mistä saa sitä paljon puhuttua D-vitamiinia. Raitis ilma on yksi loistava keino hiljentää mieltä, sillä raittiissa ilmassa se voi tapahtua kuin itsestään.

Pysähtyminen ja hengittäminen. Joskus pysähdyn kävelyllä vaan hengittämään. Kävelen, pysähdyn, laitan silmät kiinni ja keskityn hengittämiseen –  ja mieli hiljenee (toki tämä ei toimi joka kerta). Istuminen ja hengittämiseen keskittyminen toimii myös hyvin, tämä on usein luokiteltu meditaatioksi. Miten hengität stressaantuneena entä levollisin mielin? Mielesi vaikuttaa suoraan hengitykseesi ja sen laatuun. Panostamalla hengityksen laatuun, panostat itseesi.

Meditoiminen. ”Keskity hengitykseen, jos mielesi lähtee vaeltamaan (ja sehän lähtee), palaa lempeästi hengitykseen” – sanotaan ohjatuissa meditaatiossa. Jo kaksi minuuttia meditaatiolle on hyvä aika – siitä on hyvä aloittaa. Itse olen kuitenkin huomannut kahdesta minuutista tulleen niin hyvä olo, että janoan lisäminuutteja. Kehonasento vaikuttaa meditoimiseen, sillä on haastavaa olla läsnä, jos jalkaan sattuu tai se puutuu meditaatioasennossa. On tärkeää, että otat mukavan asennon sekä vaihdat asentoa tarvittaessa. Selkä suorana risti-istunnassa ja kädet polvilla kämmenet alaspäin, on todettu hyväksi meditaatioasennoksi – mutta ota asento mikä sinulle toimii. Ja toki meditoida voi muutenkin, kuten kävellen.

Hiljentyminen ja rentoutuminen. Rentoutua voi esimerkiksi sikiöasennossa maaten, jolloin koko kehosi rentoutuu. Rentoutua voi lukemalla kirjaa tai katsomalla televisiota – keinoja riittää yhtä monta kuin ihmisiäkin. Mikä sinulla toimii rentoutumiseen?  Rentoutuessa ja hiljentyessä voi päästä käsiksi itseensä – syvälle sisimpäänsä. Kuulla sydämensä äänen eli sen sisäisen tunteen – ja sen kuulee paremmin mielen ollessa hiljaa. Mielen ollessa hiljainen myös arkisten puuhien keskellä rennosti tai rentoutuneesti toimiminen helpottuu.

Lista. Kirjoittaessaan listan niistä asioista mitä sinun tulisi arjessa tehdä, voi hiljentää mieltäsi. Tällöin sinulla on ylhäällä ne asiat, jolloin mielesi ei tarvitse niitä pyörittää. Yksinkertaista, eikö totta! Tosin tämä (kuten mikään muukaan) tekniikka ei toimi kaikilla.

Hyväksyminen ja kiitollisuus. Mietitkö mennyttä tai tulevaa päivät pitkät? Tässä hetkessä olemisella ja tämän hetken hyväksymällä pääsemme tähän hetkeen. Kiitollisuus kustakin hetkestä missä olet, auttaa tietoiseen läsnäolemiseen. Ajatellessaan, että haluaisi tai tulisi olla jossain muualla – se vie kiitollisuuden tunteen sekä vallitsevalta hetkeltä mahdollisuuden tuoda sinulle mielihyvää ja onnea. Usein eniten saa olemalla siinä missä on. Positiivisuus on kiitollisuuden kaveri.

Tunteet. Tunnethan tunteesi ja päästät ne sitä kautta vapaaksi. Näin kehosi ja sinä pääsette vapautumaan, sillä tunteet asuu myös kehossasi. Vapautuminen on suoraan yhteydessä tietoiseen läsnäoloon. (Muun muassa tästä aiheesta lisää blogikirjoituksessani Minulla on keho – minulla on lahja).

Rakastaminen. Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen sellaisenaan kun nyt on, vaikuttaa mielen hyvinvointiin ja helpottaa hetkessä läsnä olemista. Tähän voi vaikuttaa vaikuttamalla suoraan omiin ajatusmalleihinsa. Ja tuntemalla sen rakkauden mitä itseäsi kohtaan tunnet. (Lisää itsensä rakastamis-teemasta ja muusta blogikirjoituksessanii Kehosi helliminen – itsesi rakastaminen).

Ympäristön tarkkailu ja koskeminen. Katsele ympärillesi, mitä näet. Katso yksityiskohtia! Mene luontoon ja koske asioihin, koske puun oksaa ja lehteä. Ja huomaat kuinka mielesi hiljenee.

Maadoitus. Mielesi ollessa aktiivinen keskity toiseen ääripäähäsi, nimittäin jalkoihisi. Jalkoihin keskittyminen maadoittaa ja rauhoittaa mieltäsi. Toinen asia, mikä auttaa on ruoka. Maadoittavia ruokia ovat muun muassa liha ja rasvaiset ruuat ylipäätään,  juurekset, kuten punajuuri, pavut sekä toki suklaa (suosittelen suosimaan raakasuklaata). Jalkahoito voi kuitenkin ajaa saman asian! Lisäksi päivärutiinit sekä kotityöt, kuten pyykin pesu, varsinkin käsipyykin ja pyykin ripustaminen tukee tässä. Kevään ja kesän tullessa pääsee kävelemään paljasvarpain luontoon ja se maadoittaa, kuten maa ja multa muutenkin – siispä kukkaruukkujen multia vaihtamaan! Ollessaan maadoittunut ja näin vähemmän mielessään niin sanotusti, tietoinen läsnäolo kasvaa huomattavasti. Kokeile vaikka.

Armollisuus. Älä vaadi itseltäsi liikaa läsnäolon suhteen. Niin yllättäen olet enemmän läsnä!

Yksinkertaista, eikö totta? Tietoisessa läsnäolossa on loppujen lopuksi kyse jokapäiväisistä asioista, me vaan unohdamme ne joskus. Kyllä, tietoinen läsnäolo voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta emmekö siksi ole täällä, oppimassa asioita päivittäin ja miksemme opettelisi tätäkin – elämän peruasiaa. Keinoja päästä tietoisen läsnäolon tilaan on varmaan yhtä paljon kuin ihmisiä. Tässä oli niistä muutama hyväksi toteamani.the-stones-263661_1920

 

Lumihelmiä

Olin yksi ilta lumikenkäilemässä kuun valossa Lapin tunturimaisemissa. Laskeutuessani alas tunturilta alhaalla näkyi kaunis maisema, talojen valojeen. Alaviistossa oli suuri lumenhuurteinen kuusi ja astuessani eteenpäin pienet lumipallot vierivät koskemattoman lumen pinnalla alamäkeä pitkin kuin lumihelmet. Hengitin. Kaunista. Niin kaunista. Henkeni salpautui – ja olin vaan siinä.

Kuinka hienoa onkaan, kun on täysin läsnä hetkessä. Se tunne, kun on hetken ajattelematta mitään astien ympäristöä ollen läsnä, on sanoinkuvailemattoman upea. Ne hetket myös muistaa eläneensä, kun niitä jälkeenpäin muistelee. Kuten jo artikkelini alussa sanoin, että lähes kaikki tekeminen voi olla tietoista ja sillä tavoin hetkistä ja elämästä saa enemmän irti. Ihminen on kokonaisuus ja lyhyesti sanottuna kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös tietoiseen läsnäoloon ja sen taitoon.

Oma mieleni on helposti aktiivinen ja koen sen hiljentämisen tärkeäksi. Sitä kautta koen saavuttavani mielen tasapainon, mielen hyvinvoinnin sekä tietoisen läsnäolemisen. Kuulen sydämeni, sieluni äänen.  Entä voiko mieli koskaan olla täysin hiljainen? Toisaalta tarvitseeko sen olla? Paras mittari tähän on oma hyvinvointisi, voitko sinä ja sinun mielesi ja ennen kaikkea sydämesi hyvin.

Seuraavan kerran, kun mielesi alkaa hyppimään holtittomasti – pysähdy. Laita silmät kiinni, hengitä hetki tietoisesti. Ja huomaat kuinka palaat tähän hetkeen.

soap-bubble-1958650_1920

 

Kiittäen,

Petra Johanna

 

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *